maanantai 25. huhtikuuta 2011

Koiranpennut ovat iloisia, koiranpennut sanovat vuh!

Pidän haasteellisista tehtävistä, ja jos kysymyksessä on vielä niinkin suloisten otusten kuvaaminen kuin koiranpennut, hihkun oikein intoa! Olisin voinut hyvinkin "lunastaa" yhden vauvakoiran itselleni, mutta kaikki karvanaamat olivat jo (onneksi) varattuja.

Kuten ihmisiä kuvattaessa, myös koiranpentujen kuvauksessa pitää olla täysillä mukana. Ettei tulisi niitä tönkköjä perusposeerauksia - ei koirille, eikä ihmisille :D 8-viikkoisten pentusten kuvaaminen vaatii herkkyyttä. Koiranpentuja - kuten pikkuvauvojakaan - ei voi ohjata, ja siksi kuvaajan tehtävä on luoda sellaiset olosuhteet, että kuvaaminen onnistuu. Tähän tarkoitukseen käytän harkitusti rekvisiittaa (jota olenkin hankkinut lisää), jolla saan aikaan kivat ja persoonalliset kuvat.

Pienet olennot väsyvät helposti, se on muistettava ehdottomasti kuvauksessa. Hetki kuvausta, sitten tauko ja taas pieni hetki. Kuvauksen on tapahduttava rauhallisessa mutta määrätietoisessa tahdissa, tilannetta aistien ja kuunnellen. Avainasemassa ovat oikea rytmitys, tilannetaju ja tekninen osaaminen. Koiravauvojen ja ihmisvauvojen kuvaaminen on melko samantyyppistä :)

Olen aloittanut yhteistyön Oulussa (Limingantullissa ja Maikkulassa) sijaitsevien Musti ja Mirri -myymälöiden kanssa. Järjestämme yhteistyössä lemmikkieläinten kuvauspäiviä, ja ensimmäisen kuvauspäivän jälkeen uskallan sanoa: liikuteltava studio toimi mainiosti, kuvat onnistuivat hyvin ja asiakkaat ovat tyytyväisiä.

Seuraava kuvauspäivä järjestetään torstaina 28.4. klo 12-18 Limingantullin Mustissa ja Mirrissä. Ennakkoilmoittautumista ei ole, joten varaudu jonottamaan :)

Kevättä ja valoa odotan, jotta pääsen aloittamaan seuraavan näyttelyni kuvaukset. Hyvä alustustyö on jo tehty.
Marjo :)












tiistai 12. huhtikuuta 2011

Ihania vaaveja studiossa eli newborn-kuvaukset.



Aloin tutkimaan uutta ideaa: newborn-kuvauksia, eli ihan pienenpienten vauvojen valokuvausta. Ja en halunnut mennä asiassa helpomman kaavan kautta, eli laittaa vauvaa yksin makaamaan johonkin koriin tai tehdä hänestä "leikkisesti" koppakuoriaista tai matosta. Halusin kuviin lämpöä, läheisyyttä ja kosketusta. Ja sitä omaa perhettä. Sitä pienen vauvan elämä on kuitenkin, turvaa ja hellyyttä, jota oma perhe antaa parhaiten.

Ja kuvaus, niin herkkää! Mitä pienempi kuvattava on, sitä herkempi pitää olla kuvaajan mieli, ja vastasyntyneiden kanssa erityisherkkä.

Tutkiskelen asiaa vielä enemmän, haen sopivaa ja ajatusmaailmaani sopivaa rekvisiittaa. Tunne oikeasta kuvasta kuitenkin ratkaisee, sisin sen kertoo.

Katsokaa ja ihastukaa, kuinka kaunis ja herkkä voi pieni olla!











Lisää kuvia: www.marjovaisanen.fi