Assari-Sarppa tässä terve!

Työharjoittelu Martun luona vetelee viimeisiään, joten nyt onkin hyvä aika kirjoittaa vähän blogia ja kerrata mitä kesän aikana on saatu aikaiseksi.

Paljon on ehditty tekemään erilaisia juttuja – kuvauksia on ollut niin kissojen ja koirien, kuin myös ihmisten kanssa. Etenkin Qstockissa Hukan kuvauspisteellä pääsimme erittäin paljon tekemisiin ihmisten kanssa ja löydettiin samalla omat sisäiset eläimemme (Martussa asuu pieni kirahvi!).

Parasta on uusien asioiden oppimisen lisäksi ollut huiput työkaverit! Joka aamu töihin mennessä on varmaa että ainakin yksi tyyppi on iloisena ovella vastassa, sillä Misty-koira haluaa aina tervehtiä tulijoita. Kissat Untamo ja Lennu ovat myös olleet erittäin piristävä lisä työyhteisöön, kun välillä on voinut rapsutella noita kahta, vaikka en muka kissaihminen koskaan ole ollutkaan. Ainoat konfliktit työpaikalla ovat johtuneet siitä, kun meillä on Lennun kanssa erimielisyyksiä työpisteen herruudesta. Kaikki kissan kanssa eläneet varmasti ymmärtävät kuinka mukavaa niistä on istua näppäimistöllä juuri sillon kun pitäisi tehdä töitä...

Oppimisen lomassa olen saanut töissä myös sopivasti vastuuta ja päässyt suunnittelemaan myös mainoksia esimerkiksi tulevista kuvauspäivistä. Tunnekuva-projektiinkin pääsin kivasti mukaan, kun sain käsitellä esitykseen tulevia kuvia. Itseasiassa kyseinen teos esitetäänkin tällä viikolla Taiteiden Yössä. Eli torstaina 22.8. klo 21:00 alkaen heijastetaan kuvat Oulun taidemuseon takana olevalle seinälle!

Lopuksi voin vaan kiittää Martua tästä huipusta työharjoittelumahdollisuudesta. En todellakaan osannut edes toivoa että kaikki menisi näin hyvin harjoittelun suhteen, joten odotukset todellakin ylittyivät.

Eipä siinä muuta kuin kiitos ja kumarrus

Sarppa kuittaa

 Mimmy ja Lammas! Ja Sarppa!

 Monipuoliset työtehtävät....

Päiväsiestaa välillä. 

 Qstockissa oltiin eläimiä ja kuvaajia :D

Tunne kuva: tunnekuva!

Idea lähti unestani jossa kuvasin yhden naisen tunteita laidasta laitaan. 

Kehittelin ideaa päässäni ja päätin laajentaa sitä yhteisölliseksi projektiksi 

johon voivat osallistua naiset joka ikäpolvesta. Tai ihmiset jotka 

määrittelevät itsensä naiseksi.

Halusin kuvata sataa naista ja erilaisia tunteita aakkosten alusta loppuun. 

Takana on ajatus näyttää naisten tunteita joita julkisuudessa ei usein näe. 

Mainoksissa ja tv:ssä naisten tunneskaala on rajoittunut. Olen mm 

tutustunutnaisen historiaan, siihen miten "hysterista" naista yritettiin 

"hoitaa" ja näin hänen tunteitaan hallita.Näitä kuvia olen nähnyt ja ne 

vaikuttivat syvästi. 

Tein projektista mainoksen joka jäljitteli kadonnut-ilmoituksia.

Mainoksessa oli kasvoton ihminen ja tekstissä etsittiin kadonnutta ilmettä 

ja kehotettiin ottamaan yhteyttä osoitteeseen tunnekuva@gmail.com. 

Levitin mainoksia ympäri kaupunkia ja yhteydenottoja tulikin runsaasti. 

Samoin fb-eventit herättivät huomiota positiivisesti.

Projekti on otettu vastaan innostuneesti ja kuvattavilla on ollut omia visioita 

siitä millaisia kuvia he haluavat. Kuvauksissa on itketty ja naurettu, 

halattu ja jaettu monenlaisia tunteita. Kuvaus on toiminut kuvattaville 

terapeuttisesti tehden ihmisistä voimakkaampia. Pahoilla mielin 

kuvaukseen tullut nainen totesi tuokion päätteeksi: "Ikävä tunne jäi 

tänne." Eräs kuvattava sai taas voimaa jämäkkyytteen ja toinen

taas surulle purkukeinoa. Tällähetkellä kuvattavana on käynyt n 50 

eri-ikästä naista :)

Seuraava kuvauspäivä on lauantaina 8.6. nuorisokeskus Valveella 

klo 12-19 Oulussa.

Projekti on tarkoitus esittää Taiteiden Yönä 2013 Oulussa niin että kuvat 

heijastetaan suurina esim Oulun Kaupunginteatterin seinään. Mukana on 

mahdollisesti livemusiikkia, yhteistyötä olen tehnyt mm Iso Ilo kuoron 

kanssa ja he innostuivat ajatuksesta. 

 

Ihana projekti, olen täynnä tunnetta ja voimaa auttaa kuvan avulla ihmisiä. 

Tule mukaan, sinäkin!

Kohti parempaa valoa

Kevään tuntua on jo hieman ilmassa, aivan varmasti! Päivä pitenee, valo lisääntyy ja valon luonne muuttuu. Hienoa kevättä ja kesää kohti ollaa menossa!

Talven ja pitenevät päivän myötä olen alkanut pohdiskelemaan myös studiovalon luonnetta ja mennyt kohti aina vaan parempaan kuvaa ja valoa. Koska sitähän muotokuvaaminen on, valon  ja varjon hallintaa, tunteen ja persoonallisuuden esilletuomista kuvattavissa sekä herkkää katsontaa.

Olen tutkiskellut valon luonnetta oppikirjojen ja kuvaesimerkkien avulla mutta paras oppi tulee vaan itse kokeilemalla ja näkemällä. Oppilaitokset ja oppikirjat antavan viiteet ja ideat mutta siihen se jääkin jos itse ei rohkeasti kokeile ja testaa. Älä pelkää epäonnistumista, jos pelkäät niin et voi onnistua!

Koirien ja  ihmiset kuvaamiseen voi soveltaa hyvinkin pitkälti samanlaista kuvausideaa:  Rauhallisuus ja tilannetaju, nopeus ja aistien herkkyys. Kuvattavan "lukeminen" ja ammattitaito. Valon ja kuvan tajuamisen taito ja tilanteessa eläminen.

Lumoudun valosta, en sille voi mitään. Kokeilin hieman uutta valaisuideaa koiriin:

Seuraavana ajattelin testata samantyyppistä valoideaa ihmisiin. Ja uusia heijastimia, valonmuokkaajia ja studiovermettä rakentelen ja tuumailen! Kah, eikun entistä parempaa valoa ja kuvaa kohti <3 br="">