La aamu alkoi kauniisti, puolipilvinen juuri kuvaajan toiveilma herätti minut ja pakkasimme kamerat, heijastimet ja muut tarvikkeet (eväitä unohtamatta) autoon. "Köyhän ulkomaanmatka" tuumasin kun jonotimme lautalle joka vei meidät Hailuodon saarelle.
Valo muuttui puolipilvisestä täysin aurinkoiseksi ja hieman mielessäni tuskailin asiaa. Olimme nimittäin käyneet katsomassa kuvattavan pariskunnan kanssa hyvät kuvauspaikat jo ennakkoon (joka huomattavasti helpottaa hääkuvauksen rytmittämistä ja rauhoittaa käytettävän ajan kuvaamiselle) ja liian kirkas paiste hieman söi niitä ideoita joita olin jo päässäni ennakkoon suunnitellut. Tämä hieno Hailuodon saarihan antaa mitä innostavammat ja hienoimmat puitteet hieman erilaiselle kuvaukselle, mutta päätimme keskittää kuvauksen Marjaniemeen eikä seikkailla pitkin poikin saarta. Laituri, pitkospuut ja majakka: siinä kuvausmiljööt. Mukana ekassa setissä pariskunnan 3 kuvauksellista koiraa.
Keskittyminen ennen kaikkea tai kuvaamista tässä tapauksessa. Mielestäni kuvaaminen on lähes meditatiivinen tapahtuma, jonka avulla sukellat tiettyyn tunnelmaan ja sitä tunnelmaa yhdessä kuvattavien kanssa lähdet toteuttamaan. Tämän takia hyvä henkilöohjaus onkin kaiken a ja o. Se että luet hyvin malleja, kuuntelet heidän toiveitaan ja olet tilanteen tasalla. Ja pystyy reagoimaan muuttuviin tilanteisiin luovasti ja nopeasti, olkoot kyseessä sitten sää, kuvattavien toiveet tai jokin muu asia.
Tutustuimme saarella myös mielenkiintoiseen porukkaan, moottoripyöräilijöihin, jotka olivat tulleet Kemistä aloittelemaan kesäkautta saarella. Nämä iloiset veikot tarjosivat meille ruokaa ja rentoa jutteluseuraa, lähti rohkeimmat uimaankin koirani Mistyn ja seuralaiseni kanssa. Tällä tavalla tutustuu ihan huomaamatta uusiin ihmisiin ja tämän ihmissuhdetaitojen kartuttaminen on tässä ammatissa tärkeätä. Innostua, yllättää itsensä aina uudestaan. Mieli avoinna ja aistit rentona mutta tarkkaavaisena.
Tilasin netistä Jussi Aallon kirjan
Kohteena ihminen- muotokuvauksen käsikirja. Odotan postia innolla, mitä uusia vinkkejä kenties tämä kirja minulle antaa.
Tekijä Jussi Aalto kertoo: ”
Kohteena ihminen -kirjan ensimmäinen painos ilmestyi 1984. Kun tämän klassikoksi julistetun teoksen toinen painos ilmestyi 1999, oli maailma muuttunut hyvin dramaattisesti ja valokuvaustekniikan suuri murros teki tuloaan. Nyt tekniikan murros on tapahtunut, jo se vaatii uuden oppikirjan, vaikka se ei muotokuvauksen kannalta ole ollenkaan niin dramaattinen kuin annetaan ymmärtää – valo ja ihmiset ovat edelleen ennallaan. Koska tämä on kuitenkin minun lopullinen (tässä vaiheessa) näkemykseni, laajennan ja syvennän edellisiä oppaitani ja koetan kansantajuisesti kertoa, mitä olen elämästä, ihmisistä, valosta ja valokuvauksesta omalla urallani oppinut. Kutsuttakoon tätä vaikka käsikirjaksi, vaikka tämä on pikemminkin aivo- ja sydänkirja.”
Ja ilmottauduin, yllätys yllätys, kirjoittaja työpajoihin! Mielenkiintoista, todellakin! Saa nähdä mitä tulevat kurssipäivät antavat mielelle ja sielulle :)
Ihanaa elämää, kesä edessä ja monta mielenkiintoista ajatusta ilmassa!
