Kurkistuksia näyttelykuvauksen maailmaan...

Hieman esimakua tulevasta tammikuun 2011 näyttelystäni kuvien myötä. Kuvaukset jatkuu vielä muutaman mallin osalta mutta lähes kaikki ihanista ja suloisen mahtavista malleista on jo kuvattu. Paljon en näissä kuvissa paljasta, mielelläni näytän sitten valmiit työt :)

Projekti on vaatinut muutenkin kiireisen syksyn aikana paljon järjestelyä (onneksi kuvausjärjestäjän tehtävistä on tullut paljon kokemusta aikaisemmista työpaikoista), rekvisiitan hommaamista ja aikataulujen järjestelyä. Ilman hyvää ja toimivaan työryhmää tällainen ei onnistu, isojen kuvauksien järjestäminen vaatii organisointikykyä, päättäväisyyttä ja joustoa. Ja mallit: te teitte minun kanssani tämän homman! Olen kiitollinen siitä innosta jota sain teidän kanssanne jakaa kuvauksissa. Loka- ja marraskuun synkkyyn vaihtui hullutteluun ja iloitteluun, kaadettiin kaamosta yhdessä :D


Iloinen assari Annina ja osa malleista. Mukana myös minä. Jotain tuumataan taustalla.


Aina yhtä ihanat Annina ja Otto <3

Rekvisiittaa oli mukana kaksi autolastillista, tässä osa vain. Jokainen kuva oli suunniteltu ennakkoon valmiiksi.


Säädetään ja säädetään asentoja ja rekvisiittaa.


Kaikki halusivat olla näissä kuvauksissa somia...


... Otto myös :D


Tässä välipalaveria ja suunnittelua, kädet käy kun tuulimyllyn siivet.... Se on hyvä että on ideoita ja visioita! Osa malleista ja työryhmästä.


Parhaimmat assarit on mulla, kiitos <3


Assarit on hyvä pitää vireessä, energiajuoma saa korvatkin kasvamaan päähän :D


Uusi iloinen malli saapuu studioon. Meikäkin vielä pystyssä.... pitkä päivä jo takana mutta meininki edelleen hyvä!


Johan se taas joku naurattaa, mukavaa on!


Pikku torkut välillä, Ansku on somistautunut asiankuuluvin varustein.

Ja tammikuussa 2011 kuvien julkaisu, maltathan vielä odottaa. Luvassa paljon kivaa ja uutta! Tämän projektin työstö jatkuu vielä, eli koneet käy kuumana ja lomalle ei kerkeä. Mutta ihana tehdä mieleistä hommaa. Suuri ennakkokiitos supermalleille ja parhaalle työryhmälle, nää hommat tehdään yhdessä!

Teidän Marjo

Amatöörin perspektiiviä Kajaanissa 16.09.2010

Kello löi puoli kuusi, kun Oulun aikuislukion piha-aidan värinen auto (lue: keltainen) kaartoi residenssini parkkipaikalle. Omaksuessani shaföörin roolin, maestromme Marjo Väisänen siirtyi takapenkille ottamaan suurelle visionäärille tyypillisiä torkkuja. Kollegani Anninan kanssa käänsimme automobiilin kohti Kajaania ja matka rullasi nopeaan tahtiin aamuauringon paisteessa ja menomatkan kliimaksit olivat lähinnä ylitsevuotavan hauskat paikannimet, kuten Kivesvaara.

Saapuessamme pääkallopaikalle meitä vastassamme oli hurmaava Art Director nimeltään Nina, joka opasti meidät huoneeseen, joka oli varattu rekvisiitalle, maskeeraukselle, kahvinjuonnille ja luovalle juoninnalle. Kyseessä oli Kajaanin ammattikorkeakoulun esitteisiin ja muuhun markkinointiin kuvattava promootiomateriaali.
Allekirjoittaneen, maestro Väisäsen ja assistentti Anninan lisäksi kööriin kuului jo mainittu AD Nina, kolmas assistentti Sussu sekä maskeeraaja ja maestron ihana sisar Virpi.


AD ja maestro setvimässä referenssikuvia.

Malleina toimivat koulun omat oppilaat, jotka olivat todella sosiaalista ja iloista porukkaa. Oli hienoa huomata, että koulu oli todella kansainvälinen ja yhteishenki hyvin solidaarinen. Kannoimme kalustomme sisään ja pystytimme sen, koska kuvaukset oli aloitettava pikimmiten. Ensimmäisen kuvauksen aikana pääsin opiskelemaan orjasalamoiden säätämistä sekä reflalla tähtäilemistä, jota sitten teinkin aika pitkälti lopun päivää, kaikenlaisen muun kantamisen, säätämisen sekä pystyttämisen ohessa.




Huomatkaa taustalla lymyävät, riemusta kiljuvat assarit.

Päivä varttui huomaamattomasti iltaan ja sen huomasi varsinkin huumorin tason hälyttävästä vajoamisesta, jos se nyt alkuunkaan oli mitenkään uljaalla asteella. Kun lopulta saatiin koko päivä pakettiin, paukimme tiimin kanssa syömään, jonka jälkeen pitikin lähtä Marjon ja Anninan kanssa ajamaan kohti Oulua. Kaukaa viisaina emme tietenkään tankanneet autoa kun olimme yhä sivilisaation lähettyvillä, vaan ajelimme pitkin pitkiä ja pimeitä metsäteitä kunnes auto hyytyi yskien jonnekkin Vaalan lähettyville, metsän viereen, kauas asutuksesta. Anninaa pelotti metsässä mahdollisesti vaanivat karhut, minua riepotteli hämmentynyt nauru ja maestro nautti täydellistä zeniläistä rauhallisuutta. Ehkä rauhallisuuteen olikin syytä, koska vain puhelinsoiton päässä oli pelastus, nimittäin loput tiimistä oli kutakuinkin samoilla leveyspiireillä ja kävi noutamassa meille kanisterillisen menovettä. Tästä viisastuineina huristelimme etsimään bensa-asemaa, jonka senkin löysimme vasta, kun tankkimme oli jo miltei tyhjä. Esimerkillistä! Mutta kotiin päästiin ja sehän on pääasia miltei jokaisella elämän osa-alueella!


Oton, Virpin ja Anninan eroavat käsitykset Japser Pääkkösen jämystä ilmeestä.

Tämä teksti oli retrospektiivinen katsaus kuudenneltatoista päivältä syyskuuta, armon vuonna 2010. Kirjoittaja on oululainen, päälle kahdenkymmenen varttunut ja sen myötä takkuuntunut assistentti, Marjo Väisäsen vasen käsi.


Silminnähtävästi mielissään.

Rakkain, turvallisin ja hämmentävin terveisin
-Otto Eräjoki

Uusia ihania kuvauksia :)

Laajennan monipuolisena kuvaajana kuvaustarjontaani ja näin luontevana osana kuvauksiin mukaan tulee herkät, hienotunteiset ja ihanat uudet kuvaukset.

Vauvamahakuvissa voin tallentaa odotuksen viimeiset hetket, kuvaus rakennetaan yhdessä kuvattavien kanssa. Tehdäänkö kuvista minkähenkisiä niin se on vaan mielikuvituksesta kiinni! Herkkää, hauskaa, räväkkääkin. Mukaan voi ottaa myös lemmikkieläimiä, vaikka tulevat isovanhemmatkin. Tai sitten kuvataan herkät kuvat perheestä.

Huomenlahjakuvauksissa saadaan kauneus ja kuvattavan persoonallisuus esiin hyvällä yhteistyöllä sekä ennen kuvausta pidettävällä ennakkopalaverilla. Hienovaraisesti ja harkitusti mietitty rekvisiitta tukee kuvausta, kuvattava on kuitenkin tärkein ja se fiilis mikä hänellä kuvissa on. Siihen pyrin että kuvaushetki on rento, tunnelmaltaan luonteva. Se fiilis näkyy ja ihmisen persoona hyvissä kuvissa!

Kaikissa kuvauksissa kaiken A ja O on se että pystyy luomaan kuvattaville rennon ilmapiirin. Pidän myös erityisen tärkeänä hyvänä henkilöohjausta ja valaisua jolla tehdään todellinen muotokuva ja näin tuodaan mallista parhaat (kauneimmat/komeimmat) puolet esiin.

Kiireinen kesä takana mutta sepä vaan hyvä! Lisää kuvia tulossa taas hetken päästä.

Katsothan sivuni www.marjovaisanen.fi

Olen myös facebookissa, sinne fanittamaan hep :)

Ihana Lena :)

Kiitos kaunis Lenalle ja koko työryhmälle. Upean meikin teki Virpi Väisänen.

Halusin kuvata kauniin naisen ennen juhannusta upeassa iltavalossa ja Virpi bongasi hyvän ja yhteistyökykyisen mallin kaupungilta. Tapasimme ja sovimme kuvauksen Varjakan saareen johon menimme kapulalossilla työryhmän kanssa. Sääsket olivat tietenkin kiusanamme mutta loimme ympärille mukavan ja rennon ilmapiirin, ilman sitä ihmiskuvaus on hankalaa.

Saman rennon ja luottavaisen ilmapiirin luominen kuvakseen ja kuvaukseen on tärkeää. Sen olen huomannut kun olen tehnyt paljon lapsi-, lemmikki- yritys ja hääkuvauksia, uusista aluevaltauksista kerron hieman myöhemmin.... ;) Olla oma itsensä, aistia tilanteet ja luottaa intuitioon. Ihmiset kertovat kuvaajalle paljon myös käytöksellään, tämä on vielä helpommin aistittavissa kun kuvaa eläimiä. Mutta jos ja kun kuvattavia oppii "lukemaan" paremmin niin kuvaaminenkin on paljon helpompaa. Paljon on laitettava likoon itsestään mutta onhan tämä työ niin palkitsevaa, mikään ei ole mukavampaa kuin tyytyväiset asiakkaat.

Olen alkanut lukemaan Jussi Aallon muotokuvakirjaa mutta kovin pitkälle en ole päässyt koska aika on mennyt kuvatessa monenlaisia kuvauksia. Siitä kirjasta siis aatteita myöhemmin.

Ja kohtapuolin myös uusia kuvia, olkaa kuulolla ja nauttikaa ihanasta kesästä ja valosta!

Marjo se kuvaileepi :D

Johanna ystäväni "mainosti" minua oheisin sanakääntein ;)

juu mie mainostin että marjo son kuvannu ihan kaikki mitä voi kuvata.. son kuvannu kengurut, rokotiilit, yhen mammutin, sitte son kuvannu amerikan residentin ja sen rakastajattaren (itse teosta), ja son kuvannu raketista käsin ja son kuvannu samalla rattastaen hevosella (laukaten tietenki), son kuvannu MacGyverin ja sen serkun ja sitte son kuvannu Alaskassa pingviinejä ja noi noi Ruottin Viktoorian hääkuvatki se kuvas ;)

Huumori auttaa oikeesti kuvaustilanteissa vaikka en nuita kaikkia olekkaan oikeesti kuvannut ;)

Nyt on kiireiset viikot meneillään: Olen kuvannut monet häät ja lähes itkenyt onnen kyyneleitä (ja syönyt maittavat hääateriat), ylioppilaat ovat poseeraaneet edessäni, samoin useat koirat. Rakennuksia, rennon asiallisia poseerauskuvia, kesäteatteria (suosittelen lämpimästi OTN:n Charleyn täti näytelmää! http://www.otn.fi/kuvagalleria.php?p=kuvagalleria&sp=41), lisää koiria ja ihania juhlia.

Heinäkuussa tapahtuu: koirakuvauspäivä no 2. Aloitan myös uuden avustajarekisterin kasaamisen ja siihen liittyvät mallikuvaukset. Niistä mainosta ja tiedotusta juhannuksen jälkeen.

Ihanaa juhannusta, valoa ja lämpöä!

Koirakuvauspäivä 18.7.2010

Kuvasin ihania koiria ja omistajia ystäväni ja yhteistyökumppanini Johanna Vanhatalon avustuksella (www.koirapalveluhyvakaytos.com) studiossa ja tämä päivä osoittautui niin suosituksi että tempaisemme uudestaan!

Uusi kuvauspäivä on 18.7.2010 sunnuntaina ja Johanna ottaa ilmoittautumisia vastaan!
johanna@koirapalveluhyvakaytos.com 050-410 3393

Rakastan tätä työtäni, toimimista ihmisten ja eläinten kanssa. Pääsen toteuttamaan itseäni ja ikuistamaan ihmisille tärkeitä asioita. Nöyryyttä se vaatii mutta kun sisäinen tuli syttyy kuvatessa niin se onkin paras palkinto. Ja iloiset ja tyytyväiset asiakkaat :)

Kiireisiä viikkoja pukkaa :)

Kalenteria täyttelen ja se täyttyykin hyvää vauhtia. Onneksi saan reippaaksi kaveriksi maanantaista lähtien kesätyöntekijän Thean joka tulee keikoille mukaan ja avustaa muutenkin :) Töitä riittää kahdelle tekijälle ja mukavahan se on reipasta nuorta naista opettaa.

Tänään aloitin uuden rakennuskuvausprojektin eräässä ala-asteessa ja vastaani sain (vaikka tarkoitus olikin kuvata rakennuksen yksityiskohtia) iloisen ja reippaan joukon ala-asteen henkilökuntaa ja oppilaita. Varsinkin pienet oppilaat olivat kovin innokkaita tulemaan kuviin mukaan. Vauhtia ja iloista meininkiä siis riitti! Olipa mukavaa vaikka ulkona tulikin kaatamalla vettä, ulkokuvat otankin sitten ensi viikolla. Tässä yksi otos, ihan hauska liike kuvassa. Poink poink! Kuulemma pulpeteilla saa seisoa jos on valokuvaamisesta kyse, tämä viisaus teillekkin tiedoksi!

Ensi viikolla luvassa yo-kuvauksia, koiria ja koiria ja koiria, lisää rakennuksia, koiria (vielä kerran) ja yhdet häätkin! Ja jos tämä nainen vielä irtoaisi yhden väittelyjuhlan kuvaamiseen niin olisi kyllä melko tehotyttö! Suunnitelmissa studiohommia (mielenkiintoista!) ja firman kehittämistä! Ja pidetään peukkuja yhden hakemuksen suhteen... Niistä tietoa myöhemmin.

Ja se muotokuvauskirja: tulee vasta kesäkuussa painosta! Kärsivällisyyttä siis odottamiseen :D

Onnea kaikille uusille ylioppilaille!

Kävimme kuvaamassa kauniissa Ainolanpuistossa Laurasta ja hänen kahdesta koirastaan kuvia.Koirat ovat Lauralle tärkeitä ja näin niiden ottaminen ylioppilaskuviin hyvinkin luontevaa. Sadepilvet hieman kiersivät meitä ja tähyilimme taivaalle mutta onneksi pilvet eivät heittäneet päällemme sadetta vaan niiden avulla sain aikaiseksi kauniin ja pehmeän valon.

Koirien kuvaaminen miljöössä ja lisänä jotain toista kuvausta antaa paljon lisähaasteita kuvaajalle. Tässä avustajan merkitys kuvaustilanteessa korostuu. Hyvä avustaja tarkkailee ympäristöä (mm lähestyviä toisia koiria), antaa kontaktiääniä haluttuun suuntaan ja tarkkailee myös sitä miten eläimen turkki on. Toki heijastimen tai muun valonlähteen hallinta jää usein avustajan tehtäväksi. Eläimet kyllästyvät kuvakseen nopeammin kuin ihmiset (poikkeuksena lapset jotka näyttävät kyllästymisen aikuista helpommin, pienellä lapsellahan sosiaalisia estoja ei vielä ole) ja näin kuvauksen rytmitys ja eläimen käytöksen tarkkailu on todella tärkeätä.

Kirjoitin koirien valokuvaamisesta lehtijutun OSTY:n (Oulun seudun terrieriyhdistyksen) lehteen ja lehden olisi tarkoitus ilmestyä kesäkuun aikana. Toivottavasti lehtijutun myötä myös kotikuvaajat saavat entistä parempia kuvia rakkaista lemmikeistään.

Odotan tässä innolla postiluukun kolahtelua, vielä en ole saanut tilaamaani muotokuvauskirjaa. Siinä kesälukemista valoisiin öihin!

Pitenevää päivää, nautitaan valosta ja raikkaan vihreästä luonnosta :)

Hääkuvaamassa aurinkoisessa Hailuodossa!

La aamu alkoi kauniisti, puolipilvinen juuri kuvaajan toiveilma herätti minut ja pakkasimme kamerat, heijastimet ja muut tarvikkeet (eväitä unohtamatta) autoon. "Köyhän ulkomaanmatka" tuumasin kun jonotimme lautalle joka vei meidät Hailuodon saarelle.

Valo muuttui puolipilvisestä täysin aurinkoiseksi ja hieman mielessäni tuskailin asiaa. Olimme nimittäin käyneet katsomassa kuvattavan pariskunnan kanssa hyvät kuvauspaikat jo ennakkoon (joka huomattavasti helpottaa hääkuvauksen rytmittämistä ja rauhoittaa käytettävän ajan kuvaamiselle) ja liian kirkas paiste hieman söi niitä ideoita joita olin jo päässäni ennakkoon suunnitellut. Tämä hieno Hailuodon saarihan antaa mitä innostavammat ja hienoimmat puitteet hieman erilaiselle kuvaukselle, mutta päätimme keskittää kuvauksen Marjaniemeen eikä seikkailla pitkin poikin saarta. Laituri, pitkospuut ja majakka: siinä kuvausmiljööt. Mukana ekassa setissä pariskunnan 3 kuvauksellista koiraa.

Keskittyminen ennen kaikkea tai kuvaamista tässä tapauksessa. Mielestäni kuvaaminen on lähes meditatiivinen tapahtuma, jonka avulla sukellat tiettyyn tunnelmaan ja sitä tunnelmaa yhdessä kuvattavien kanssa lähdet toteuttamaan. Tämän takia hyvä henkilöohjaus onkin kaiken a ja o. Se että luet hyvin malleja, kuuntelet heidän toiveitaan ja olet tilanteen tasalla. Ja pystyy reagoimaan muuttuviin tilanteisiin luovasti ja nopeasti, olkoot kyseessä sitten sää, kuvattavien toiveet tai jokin muu asia.

Tutustuimme saarella myös mielenkiintoiseen porukkaan, moottoripyöräilijöihin, jotka olivat tulleet Kemistä aloittelemaan kesäkautta saarella. Nämä iloiset veikot tarjosivat meille ruokaa ja rentoa jutteluseuraa, lähti rohkeimmat uimaankin koirani Mistyn ja seuralaiseni kanssa. Tällä tavalla tutustuu ihan huomaamatta uusiin ihmisiin ja tämän ihmissuhdetaitojen kartuttaminen on tässä ammatissa tärkeätä. Innostua, yllättää itsensä aina uudestaan. Mieli avoinna ja aistit rentona mutta tarkkaavaisena.

Tilasin netistä Jussi Aallon kirjan Kohteena ihminen- muotokuvauksen käsikirja. Odotan postia innolla, mitä uusia vinkkejä kenties tämä kirja minulle antaa.

Tekijä Jussi Aalto kertoo: ”Kohteena ihminen -kirjan ensimmäinen painos ilmestyi 1984. Kun tämän klassikoksi julistetun teoksen toinen painos ilmestyi 1999, oli maailma muuttunut hyvin dramaattisesti ja valokuvaustekniikan suuri murros teki tuloaan. Nyt tekniikan murros on tapahtunut, jo se vaatii uuden oppikirjan, vaikka se ei muotokuvauksen kannalta ole ollenkaan niin dramaattinen kuin annetaan ymmärtää – valo ja ihmiset ovat edelleen ennallaan. Koska tämä on kuitenkin minun lopullinen (tässä vaiheessa) näkemykseni, laajennan ja syvennän edellisiä oppaitani ja koetan kansantajuisesti kertoa, mitä olen elämästä, ihmisistä, valosta ja valokuvauksesta omalla urallani oppinut. Kutsuttakoon tätä vaikka käsikirjaksi, vaikka tämä on pikemminkin aivo- ja sydänkirja.”

Ja ilmottauduin, yllätys yllätys, kirjoittaja työpajoihin! Mielenkiintoista, todellakin! Saa nähdä mitä tulevat kurssipäivät antavat mielelle ja sielulle :)

Ihanaa elämää, kesä edessä ja monta mielenkiintoista ajatusta ilmassa!

Tervetuloa seuraamaan blogiani :)

Kesän kynnyksellä on hyvä käynnistää monta uutta projektia. Olkoot tämä sellainen, yksi niistä.

Firmani täytti 15.5. vuoden, ihan on rääpäle vielä mutta täynnä elämää ja kasvuvoimaa. Vietin päivän kuvaamassa ihania häitä koko päivän, aamun kampauksista ihan tanssiin asti. Tarjoilu oli hyvää (kiitos!) ja kuvattavat mukavia! Rakkaudentäyteistä liittoa Tuula ja Heikki <3

Uusia ideoita paljon ! Mm koirakuvauspäivä 11.6. josta ohessa mainos. Annan lisätietoja halukkaille. Vielä mahtuu mukaan vaikka kysyntä on ollutkin hyvä!
Varauksia kuvauspäivään ottaa vastaan ystäväni ja yhteistyökumppanini koirakouluttaja Johanna Vanhatalo, hänet tavoittaa osoitteesta: johanna(at) koirapalveluhyvakaytos.com

Blogissani on tarkoitus kertoa työstäni, ajatuksistani valokuvauksen ja tuotantojärjestäjän maailmassa ja kenties sivuta myös muita satoja mielenkiintoisia aiheita jotka liittyvät työhöni ja ajatusmaailmaani. Kommentoi, kysy, kyseenalaista! Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tietä, niitä on monta ja ne risteilevät ja kohtaavat.

Kuvat kertovat tarinaa, niitä tarinoita haluan jakaa teidänkin kanssa.

Ihanaa kesää, lisääntyvää valoa ja päivien keveyttä!